Eläkeliitto Ylihärmän osaston retken olivat suunnitelleet ja matkatoimikunnan jäsenet Ritva Mäkiniemi, Aulikki Jussila, Raija Jylhä, Kauko ja Eija Korpi. Tällä kertaa päädyttiin Pohjanmaan maakunnan kautta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle.
Linja-autossa matkan etenemistä paljastettiin vähitellen matkan edetessä, pienillä vihjeillä, tietoiskuilla ja arvuutellen. Tielle 19 käännyttäessä todettiin auton nokan olevan nyt kohti länttä, joten ehkä olimme menossa Kortesjärven jääkärimuseoon. Sitä jännitettiin aina Voltin risteykseen saakka. Auton ajaessa risteyksen ohi matkailijoille selvisi, että kohteena ei ollut Kortesjärvi.
Tultiin ruotsinkieliselle seudulle, niinpä aloitettiin ruotsin kielen kurssi. Opettelimme sanat, pappi on präst, hevonen on häst, suola on salt ja kaikki on alt. lehmä on ko ja joki on å ja vielä, jos jätskiä pitäisi ostaa ruotsin kielellä siitä selviäisi sanomalla glass. Näin uskallettiin matkata kohti ruotsinkielistä aluetta.
19 tien päättyessä arvuuteltiin, olisimmeko menossa kohti Vaasaa, kun auto kääntyi sinne päin. Pian kuitenkin saatiin todeta, että ei mennä Vaasaan, koska auto kääntyi Uusikaarelpyyn tielle. Otimme ohjelmaan pienen tietoiskun Uusikaalepyystä ja sen jälkeen paljastettiin ensimmäinen matkakohde, joka tulisi olemaan Roselundin pappila ja Aspegrenin puutarha Pietarsaaressa. Kauko kertoi pappilan historiasta ja puutarhan vaiheista sekä kohteen toiminnasta koetilana ja koulutuspuutarhana seudun asukkaille. itse puutarhaan lähdettiin kiertämään omatoimisesti autossa kerrottuja seikkoja bongaillen. Mitä ihanimmassa säässä saatiin kierrellä kauniissa ja hyvin hoidetussa ympäristössä. Ihailtiin kukkia, arvuuteltiin kasveja ja yrttejä, löydettiin iso Väinön putki, josta oli ollut puhetta bussissa ja paljon muutakin kauneutta jäi mieliin asumaan. Kurkistettiin keltaiseen huvimajaan, talvipuutarhaan, havaittiin pohjoisreunalle rakennettu kivimuuri, joka aikanaan oli suojannut pihaa pohjoisen tuulilta. Kivinavetta oli suunnattoman iso ja hieno rakennus meidän 2000- luvulla elävienkin silmin. Saati sitten, kun tiedettiin, että se oli rakennettu 1700-luvulla.
Puutarhakatselmuksen jälkeen Eija kertoi matkaajille 7 sillasta tiestä nro 749, jota pitkin tultaisiin ajamaan Kokkolaan saakka. Opeteltiin siltojen nimet ja ympärsitöoppia seudun maantieteestä ja pitäjistä. Ylitimme sillat järjestyksessä Lammassaaren silta, Varassaaren silta, Storströmenin silta, Gertrudin silta, Åköströmin silta, Vattungin silta ja Hickarön silta. Storströmenin sillan viereen pysähdyttiin Srandis Smokehouseen kahvi- sämpylätarjoilun ääreen. Reissun loppupuolella luvattiin vielä palata siltojen nimiin ja järjestykseen sekä testailla muistin toimivuutta. Itse ostin kahvilasta oluthilloa ja se osoittautuikin sitten juhannuksena varsin mainioksi hirvenlihan marinointiaineeksi. Maailmalla oppii uutta ja tekee löytöjä.
Välillä Kokkola Kalajoki kerrottiin suppeasti alueen pitäjistä Kälviä, Lohtaja, Himanka ja paljastettiin seuraava kohde Kalajoen hiekkasärkät. Kalajoella syötiin Lokkilinna- ravintolassa, mistä aukesi mitä hienoin näköala hiekkarannalle ja rannattomalle merelle. Ruokailun jälkeen halukkaat saivat kävellä muutaman sata metriä hiekkarannan puukäytäviä pitkin Ravintola-hotelli Rantakallan pihaan.
Seuraavaksi autoon nousi Kalajokiopas, joka aluksi kertoi hiekkasärkkien vaiheista. Kierrettiin katselemassa alueen kohteita. Näimme venesataman, lasten vesipuiston, hotellit, ravintolat, kuntosalit, välinevuokrapaikat ja monet turisteille rakennetut elämysmahdollisuudet. Alueen historiallisella paikalla kuulimme tarinoita Hilman hotellista, josta koko hiekkasärkkien turistitoiminta oli saanut alkunsa 1931 Hilma Pahikkalan aloittaessa majoitustoiminnan. Katselimme Tuomipakkoen hiekkaharjuja ja Herrain pakkaa katselimme linja-auton ikkunasta. Saimme katsauksen siihen, miksi hiekkasärkät on kehittynyt sellaiseksi kuin se tänään on alkujaan nuorison ja yhdistyksen mieltymyksestä kokoontua viettämään yhteistä aikaa meren ääreen.
Valitettavasti meillä ei ollut varattuna aikaa poiketa” Lärvätsalon Raittiusseuran” tiloissa entinen Meripaviljonki tanssilava. Siellä olisi nimittäin saanut laulaa karaokea ja tanssia pöydillä. Tämä jäi monia harmittamaan.
Särkiltä siirryttiin Kalajoen Plassille, Havulan kartanoon. Kartano on peräisin vuodelta 1912, jolloin sahanjohtaja Oskari Santaholma sen rakennutti asuinhuvilaksi. Saimme katsauksen hyvin säilyneeseen Jugendhuvilaan, ja sen aikaisen varakkaan porvariskodin elämään, kalustukseen ja olosuhteisiin.
Kalajoelta ajettiin vielä Ylivieskan, Nivalan, Sievin, Kaustisen ja Evijärven kautta kotiin. Keskipohjanmaan lakeuksien vilistäessä bussin ikkunoissa, Kauko kertoi matkalaisille 1880-1939 välisenä aikana tapahtuneesta muuttoliikkeestä Etelä-Pohjanmaalta Nivalan seudulle. Kerrattiin myös seitsemän sillan tien sillat. Hyvin matkalaiset kaikki muistivat. Pienet kahvi-jätskipaussit pidettiin vielä Sievissä ABC:llä ja Evijärven camping-alueella. Kauko oli varannut muutaman hauskan vitsin sopivin väliajoin matkalaisille kerrottavaksi. Esimerkiksi tämä Nainen kyseli mieheltään: ” Tehdäänkö jotain hauskaa viikonloppuna?” mies vastasi: ”Okei, nähdään maanantaina:”
Kotiin oli maailmalta mukava palata. Mielissä muistellaan kesäistä retkeä ja mukavaa yhteistä päivää. Kiitos mukana olleille.
Matkalaisten puolesta
Eija Korpi